Uutta intoa

Eilen sitten agiliideltiin pitkästä aikaa! Kurssin loppumisesta on jo kuukausi, eikä sen jälkeen olla esteitä nähty. Päätettiin mennä vapaavuorolle, ettei ihan tyystin unohdu, ja minulla ainakin oli jo uutta intoa. Ja niin oli Unnallakin!

Meitä oli vaan paikalla kolme, joten pidempää rataa ei viitsinyt siinä ruveta tekemään, joten tehtiin pieni pätkä. Yksi kohta oli samanlainen, mikä jatkokurssillamme. Kolme hyppyä vierekkäin välistäveto- harjoituksena ja molempien jälkeen putket U:n muotoisina. Ensin oli siis hyppy, sitten putki, sitten välistävedohypyt, toinen putki. Sen jälkeen pujottelu, pöytä ja hyppy. Meillä meni pujottelu tosi hienosti, ekaa kertaa radan osana. Pari kertaa tuli pieni virhe, jäi joku keppi välistä, mutta muuten kyllä nappisuoritus neidiltä. Pöytä oli jäänyt mieleen myös, hyppäsi siihen oikein mallikkaasti, ja jäi “seis” -käskyllä paikalleen.

Välistävedot menee meillä myös mukavasti, Unna seuraa niin hyvin ohjausta. Irtoaminen edelleenkin on se meidän kompastuskivi.  

Viikonloppuna luultavasti ollaan täällä Kajaanissa, ja mennään ehkä koirapuistoilemaan sunnuntaina, kun ei ole niin kova pakkanenkaan enää. Tänään ohjelmassa vielä Unnan pesu, jos vain millään ehtii, kun pitäisi tuo näyttö saada valmiiksi ensi viikon torstaihin mennessä.

Unnan neuvoja

Vähän huvittelua sitten. Tässä hieman Unna-tytön ajatusmaailmaa:

Rakkaimpiesi tullessa kotiin, juokse aina vastaan tervehtimään.
Anna toisten (tuntemattomien) tietää, että ovat tunkeutuneet alueellesi.
Ota nokkaunet ja venyttele ennen ylösnousua.
Juokse, peuhaa ja leiki päivittäin.
Ole uskollinen.
Älä koskaan teeskentele olevasi muuta kuin mitä olet
Jos joku (äiti tai isi) on surullinen, ole hiljaa, istu hänen viereensä ja painaudu hellästi häntä vasten.
Nauti huomiosta ja anna ihmisten rapsuttaa sinua (mieluiten masusta).
Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja keinuttele koko kehoasi.
Nauti pitkän kävelyn tuomasta ilosta.

Kuuraparta seikkailee

Pidin lupaukseni, ja menimme tänään metsäpolulle porukalla. Pakkasmittari näytti kuutta astetta vähemmän kuin eilen, eli saimme nauttia 22 miinusasteesta. Parin kilometrin lenkki vain, kun alkoi kylmä tuntua neidillä tassuissa niin pian. Lauhemmalla ilmalla mennään kyllä uudestaan ja kävellään pidemmästi.

Siinä sitä mennään kieli keskellä suuta.

Ja välillä jäädään odottamaan mammaa.

Ja taas pian paluu arkeen… Sais nää viikonloputkin välillä tuntua pidemmiltä. Mutta toisaalta, kevättähän tässä itse kukin odottaa, että antaa ajan mennä vaan. Torstaina on näytön esittely, joten siihen asti pitää paahtaa töissä vielä powerpoint esitystä. Onneksi sain osapuilleen muuten työni valmiiksi. Pientä hienosäätöä vielä. Sittenpä se tulevan viikon jälkeen alkaakin jo viimeinen työssäoppimisviikko, perjantaina viides helmikuuta pitääkin olla jo koulunpenkillä. Ja alkaa jo neljäs jakso!

Hei täältä pakkasen keskeltä!

Kuulumisia vähän, vaikkei niitä nyt hirveästi edes ole mistä kertoa. Ollaan oltu kotosalla pakkasta paossa. Unnalla oli juoksut, jotka loppui noin viikko sitten, joten sinäkään aikana ei ole oikein voinut tehdä mitään. Ja tassut paleltuu jo pikapissillä käydessä. Ollaan keskitytty aktivoimiseen kotona, hiottu temppuja ja opeteltu vähän uutta, “pyöri” temppua.

Ensi tiistaina suunnitelmissa olisi mennä pallohallin vapaavuorolle katselemaan, jos sinne mahtuisi mukaan agilitypätkää ottamaan, ettei ihan unohdu. Jatkokurssi loppui muutama viikko sitten, eikä sen jälkeen ole päästy käymään hyppelehtimässä.Viikonloppuna, jos ei meinaa jäätyä tuonne pihalle, käydään myös metsälenkillä, että neiti saa vähän juosta irti.

Itse olen vielä pari viikkoa työharjoittelussa, ja näyttö alkaa painaa päälle. Viikon päästä täytyisi pitää esitys, joten täytyy keskittyä nyt olennaiseen. Sitten kun palaa takaisin koulun penkille, voi vähän löysäilläkin.