sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Jääräpäinen antura


 Terveiset lumimaisemista Suomussalmelta! Sitä ne on kyllä kieltämättä täällä Kajaanissakin jo.

Sunnuntaina sain vihdoin ja viimein onnistuneita kuvia Lumista. Ja muutama vahva ehdokas nousi siihen opinnäytetyöhönkin. Eiköhän noista jotain irtoa. Seuraavaksi on oppariprojektissa siis Unna. Neiti ois pesun tarpeessa, ens viikolla pitänee hoitaa sekin asia.


Lumin antura aukesi uudestaan. En taas huomannut sitä aluksi, Suomussalmella kun ulkona riehui. Sisälle tultua huomasin omassa paidassa verta, ja tarkistin sitten koirat, huomatakseni että pikkuriiviön antura vuosi melko pahasti. Vaikka se oli jo ihan parantunut! En ymmärrä mihin ihmeeseen se sai saman anturan rikottua, ja vielä noin pahasti. Ja edelleen ei mitään haavaa tms, pelkästään iho rikki, antura helottaa kirkkaanpunaisena. No ei kun paketoimaan tassu uudestaan, toivottavasti ei tulehdu sentään. Tohtorin pakeille kai sitä pian joutaa, jos tuo vielä monesti meinaa aueta. Raukka on niin mahdottoman meneväinen ADHD - tapaus, mutta taitaa olla lasista tehty. Jos vaikka sitten haarniskaa alkais sunnittelemaan tuon sähkösaappaan suojaksi...

Ensimmäinen haaveri paikattiin sukalla, nyt neidillä tassussa komeilee ideaaliside (vai mikä sen hieno nimi lie)

Kuvagalleriaan ilmestyy uusia lumi-Lumikuvia ensi viikon aikana, tuli taas lähemmäs tuhat kuvaa, joten menee taas hetki kun saa kaikki käytyä läpi.


Ja agilitykuume on taas koholla. Haluttais reenaamaan kovasti. Mutta kun en ehtinyt mukaan talven kursseille Puksin kanssa! Jospa joulun jälkeen alkais uusia, niin ängetään vaikka väkisin. Oon miettinyt sitä lisenssin ostoa ensi vuodelle. Sitten ei vois ainakaan jahkailla että uskaltaako kisoihin vai ei. RumaRakilla on ensi kuussa pikkujoulut, joissa möllikisat. Sinne nyt ainakin mukaan mennään näin aluksi!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Leikkisä lauantai


Tämäkin viikonloppu vierähti kotopuolessa Kajaanissa. Lauantaina käytiin koirapuistossa, ajatuksena saada opinnäytetyöhön Lumista kuva. Sen pitäisi olla Lumia kuvaava, eli haluan ehdottomasti jonkun leikkisän, vauhdikkaan kuvan. Mutta omiensa suhteen sitä tahtoo olla ihan ylikriittinen. Ja asiaa ei helpottanut, että suurin muistikorttini oli unohtunut matkasta... Lisäksi Lumi uppoutui puiston harmaa-valko-ruskeaan maastoon vähän liian hyvin, eikä erottunut sen takia kunnolla. Päätin siis odottaa, että tulee kunnolla lunta ympäristöön, ja kuvata opparikuvan vasta sitten.


Saipahan kuitenkin koirat vähän riehua, Lumi sai kerrankin hakea palloa (melkein) kyllikseen. En kyllä tiedä, kyllästyisikö se koskaan puuhaan...

Illalla huomasin sitten kun Lumi nuoli tassuaan, että sillä on etutassun kannusanturasta lähtenyt iho. Anturan pää on ihan tulipunainen. Huuhtelin sen illalla, laitoin rasvaa ja sukan suojaksi. Yöllä oli valunut verta siitä. Mitään haavaa tai ruhjetta siinä ei näy, pelkästään nahka lähtenyt. Jospa se siitä paranee, kun antaa olla rauhassa ja rasvailee sitä ja ottaa nyt rauhallisesti.


Koirien kuvagallerioihin on päivitetty syyskuulta asti kuvia. Myös kotisivut ovat remontissa, ulkoasun ja tekstien päivittelyn osalta.

torstai 4. marraskuuta 2010

Lumi 37 viikkoa


Lumi-muori tänään 37 viikkoa. Korkeutta 39cm. Painoa 7,5kg.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Lähtölaskentaa

Pian saa jo alkaa laskea viikkoja ja päiviä pikkutytön ekoihin virallisiin näyttelyihin. Odotan jo liiankin innolla!

Kati ilmoitti Lumin messariin voittajanäyttelyyn. Mukava päästä vihdoin kokemaan tuo messari, kun aina on haaveissa ollut. Myös tamminäyttely tulee, hitaasti mutta varmasti, jonne lähetin jo ilmoittautumisen menemään.

Viime mittauksessa neidin korkeuskäyrä näytti taas vähän nytkähtäneen ylöspäin. 39cm. Huomenna täytyy ottaa ihan kuvakin, että näkee miten on karvaa tullut. Blogiin ei ole tullut hetkeen noita kasvukuvia laitettua, joitakin taitaa kuvakansioista löytyä, ei vaan ole ehtinyt niitä käsittelemään ja laittelemaan. Painoa pikkukakaralla oli 7,6kg viime punnituksella, josta on melkolailla viikko.

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ja pitää sellainen kuvanmuokkausurakka. Kansiot taas pursuilee. Miksi niitä kuvia on aina niin kiva ottaa, mutta muokkaaminen on muka aina liian työlästä? Tekosyyksi voisin kuitenkin mainita, että opinnäytetyön kuvien parissa menee aikaa, eikä sen jälkeen enää useinkaan jaksa alkaa omia kuvia enää lajittelemaan ja käsittelemään.

Eilen käytiin molempien koirien kanssa Pallohallilla tokoilemassa vähän. Lumin kans otettiin seuraamista, pari luoksetuloa, liikkeestä jättöjä ja pari luoksepäästävyyttä Tonin avustuksella.

Seuraamisessa on tapahtunut edistymistä. Lumi meinasi lähteä edistämään helposti, ja alkoi rynniä kiireellä eteenpäin, niin ettei tavallaan seurannut yhtään, mihin tahtiin itse menin. Nyt olen tehnyt sillain, että lähden hitaasti liikkeelle, ja otan uusiksi heti jos lähtee edistämään. Niin että koira seuraa minua eikä päinvastoin... :)

Eilen siis meni seuraamispätkät tosi loistavasti! Ei edistänyt kertaakaan, kontakti säilyi! Ei vieläkään pitkiä pätkiä olla otettu, ehkä pisimmillään eilen jotain 5-8 askelta kerrallaan. Näin pysyy sitten kontaktikin helpommin koko ajan, ja tulee täysin onnistuneita suorituksia.

Liikkeestä seisomaan jättöä ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa. Sujui ihan hienosti, tajuaa hyvin idean, joskin välillä stop-käskyn kuullessaan ottaa vielä muutaman askeleen. Aina kun kaikki neljä tassua maassa, naks ja palkka. Ja itse otan ns. haamuaskelia siinä vieressä, ja muutaman askeleen eteenpäin kun pysähtyy.

Maahan jättö on edelleen se Lumin bravuuri. Maahanmeno oli eka liike mikä on opittu, ja siinä ei aikailla, kun käsky kuulee. Olen niin iloinen tuosta meganopeasta tipahtamisesta, toivottavasti tuo säilyykin tuollaisena!

Luoksetulotkin meni hienosti. Jää istumaan, ja sivulle - käskyn jälkeen tulee nopeasti, ja kiertää vasemmalle sivulle. Nyt alkaa jo oikea paikka löytyä tuossa takaakierrossa, tähän asti on saanut ohjailla vielä aika paljon. Suurta edistystä tässäkin siis.

Luoksepäästävyyttä tehdään vielä nakkisyötöllä. Vuokatin koulutuksissa viimeksi nousi loppuvaiheessa seisomaan kun kouluttajan kans tehtiin. Eilen sujui hienosti, pysyi paikallaan koko ajan.

Unnan kans otettiin seuraamispätkiä, luoksetuloa ja liikkeestä jättöjä. Seuraamisessa kontakti pysyi hienosti, ja paikka myös. Ja oli tytöllä intoa tehdä! Sivulle tulo oli aluksi vähän liian vauhdikasta, oli niin paljon intoa ettei malttanut jäädä paikalleen, piti tarjota tassua ja vaihtaa paikkaa ja häseltää. Pian kuitenkin alkuhäsellys laantui ja maltettiin keskittyäkin.

Liikkeestä jätöt meni myös mukavasti, tosin välillä meinaa tuo seisomaan jääminen unohtua ja muuntautua maahan menoksi. Vähän aikaa pitää muistutella mieleen käsiavuin että mitä se stop tarkoitti.

Tuo luoksepäästävyys vaan on asia, joka koituu luultavasti meidän kompastuskiveksi, kisoja ajatellen siis. Unnan tyyli kun on ensin haukkua kaikki vieraat läpi. Siihenkin pitäisi treeniä saada, ja olisi mukava päästä johonkin tokoryhmään kunhan sellaisia jostain ilmaantuisi. Toivottavasti keväällä viimeistään...