Lähtölaskentaa

Pian saa jo alkaa laskea viikkoja ja päiviä pikkutytön ekoihin virallisiin näyttelyihin. Odotan jo liiankin innolla!

Kati ilmoitti Lumin messariin voittajanäyttelyyn. Mukava päästä vihdoin kokemaan tuo messari, kun aina on haaveissa ollut. Myös tamminäyttely tulee, hitaasti mutta varmasti, jonne lähetin jo ilmoittautumisen menemään.

Viime mittauksessa neidin korkeuskäyrä näytti taas vähän nytkähtäneen ylöspäin. 39cm. Huomenna täytyy ottaa ihan kuvakin, että näkee miten on karvaa tullut. Blogiin ei ole tullut hetkeen noita kasvukuvia laitettua, joitakin taitaa kuvakansioista löytyä, ei vaan ole ehtinyt niitä käsittelemään ja laittelemaan. Painoa pikkukakaralla oli 7,6kg viime punnituksella, josta on melkolailla viikko.

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ja pitää sellainen kuvanmuokkausurakka. Kansiot taas pursuilee. Miksi niitä kuvia on aina niin kiva ottaa, mutta muokkaaminen on muka aina liian työlästä? Tekosyyksi voisin kuitenkin mainita, että opinnäytetyön kuvien parissa menee aikaa, eikä sen jälkeen enää useinkaan jaksa alkaa omia kuvia enää lajittelemaan ja käsittelemään.

Eilen käytiin molempien koirien kanssa Pallohallilla tokoilemassa vähän. Lumin kans otettiin seuraamista, pari luoksetuloa, liikkeestä jättöjä ja pari luoksepäästävyyttä Tonin avustuksella.

Seuraamisessa on tapahtunut edistymistä. Lumi meinasi lähteä edistämään helposti, ja alkoi rynniä kiireellä eteenpäin, niin ettei tavallaan seurannut yhtään, mihin tahtiin itse menin. Nyt olen tehnyt sillain, että lähden hitaasti liikkeelle, ja otan uusiksi heti jos lähtee edistämään. Niin että koira seuraa minua eikä päinvastoin... :)

Eilen siis meni seuraamispätkät tosi loistavasti! Ei edistänyt kertaakaan, kontakti säilyi! Ei vieläkään pitkiä pätkiä olla otettu, ehkä pisimmillään eilen jotain 5-8 askelta kerrallaan. Näin pysyy sitten kontaktikin helpommin koko ajan, ja tulee täysin onnistuneita suorituksia.

Liikkeestä seisomaan jättöä ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa. Sujui ihan hienosti, tajuaa hyvin idean, joskin välillä stop-käskyn kuullessaan ottaa vielä muutaman askeleen. Aina kun kaikki neljä tassua maassa, naks ja palkka. Ja itse otan ns. haamuaskelia siinä vieressä, ja muutaman askeleen eteenpäin kun pysähtyy.

Maahan jättö on edelleen se Lumin bravuuri. Maahanmeno oli eka liike mikä on opittu, ja siinä ei aikailla, kun käsky kuulee. Olen niin iloinen tuosta meganopeasta tipahtamisesta, toivottavasti tuo säilyykin tuollaisena!

Luoksetulotkin meni hienosti. Jää istumaan, ja sivulle - käskyn jälkeen tulee nopeasti, ja kiertää vasemmalle sivulle. Nyt alkaa jo oikea paikka löytyä tuossa takaakierrossa, tähän asti on saanut ohjailla vielä aika paljon. Suurta edistystä tässäkin siis.

Luoksepäästävyyttä tehdään vielä nakkisyötöllä. Vuokatin koulutuksissa viimeksi nousi loppuvaiheessa seisomaan kun kouluttajan kans tehtiin. Eilen sujui hienosti, pysyi paikallaan koko ajan.

Unnan kans otettiin seuraamispätkiä, luoksetuloa ja liikkeestä jättöjä. Seuraamisessa kontakti pysyi hienosti, ja paikka myös. Ja oli tytöllä intoa tehdä! Sivulle tulo oli aluksi vähän liian vauhdikasta, oli niin paljon intoa ettei malttanut jäädä paikalleen, piti tarjota tassua ja vaihtaa paikkaa ja häseltää. Pian kuitenkin alkuhäsellys laantui ja maltettiin keskittyäkin.

Liikkeestä jätöt meni myös mukavasti, tosin välillä meinaa tuo seisomaan jääminen unohtua ja muuntautua maahan menoksi. Vähän aikaa pitää muistutella mieleen käsiavuin että mitä se stop tarkoitti.

Tuo luoksepäästävyys vaan on asia, joka koituu luultavasti meidän kompastuskiveksi, kisoja ajatellen siis. Unnan tyyli kun on ensin haukkua kaikki vieraat läpi. Siihenkin pitäisi treeniä saada, ja olisi mukava päästä johonkin tokoryhmään kunhan sellaisia jostain ilmaantuisi. Toivottavasti keväällä viimeistään...