maanantai 29. kesäkuuta 2009

Temppulista

Viikonloppu vierähti Oulussa, siskoni luona. Unnan kanssa piipahdimme koirapuistossa, mutta ketään muita ei vielä silloin ollut, olimme ilmeisesti liian aikaisin liikkeellä.
No, perjantaina ennen lähtöä pesin neidin, ja otin uusia kasvukuvia. Ne ovat päivitetty postaukseen, jossa muutkin kasvukuvat on, eli tähän.

Mutta tähän postaukseen ajattelin listata Unnan temput. Tykkään hirveästi opettaa tyttöselle temppuja, ja Unna on tosi nokkela ja nopea oppimaan. Mukana on myös kaikki käskyt, joita en lue oikeastaan tempuiksi, mm. tänne.

istu - istuu
maahan - menee maahan
paikka - jää istumaan/makaamaan/seisomaan paikalleen
tänne - tulee kutsusta
tassu - antaa tassua
toinen - antaa toisen tassun
kieri - menee maahan, kierähtää lattialla kerran
PAM - "kuolee", eli mee kyljelleen makaamaan
läpi - hyppää käsistä tehdyn "renkaan" läpi
seuraa - seuraa vasemmalla sivulla, ja ottaa kontaktia
sivu - tulee vasemmalle sivulle
ryömi - ryömii hetken eteenpäin
tanssi - tanssii kahdella tassulla
puhu - haukahtaa
heippa - heiluttaa toista tassua, eli vilkuttaa
kasi - pujottelee kasin jalkojen välistä
ei koske/ei ota - ei ota esinettä/herkkua, mikä on sen edessä
seiso - seisoo
kuka tuli? - tarkkailee oven suuntaan, haukahtelee
kss kss - tarkkailee ympäristöään, näkyykö kissaa missään.

Eli nämä tähän päivään mennessä. Päivittelen lisää, kunhan ehdimme keksiä uusia temppuja, ja opetella niitä.

torstai 25. kesäkuuta 2009

Mökkireissu

Eilen oli taas ihana ilma! Niinpä päädyttiin Tonin töiden jälkeen rannalle, mentiin vähän syrjemmäksi, että Unna pääsi mukaan:


Siellä ei kuitenkaan kauan ehditty vanheta, sillä kaveri soitti ilmoittaen, että oli heräillyt; edellisenä päivänä oltiin suunniteltu, että mentäisi hänen porukoide
n mökille koirien kanssa.

Niinpä pian lähdettiinkin sinne, minä, Unna, Toni, kaveri, ja kaverin labbis-uros Rocky.
Koirilla oli hauskaa, Rocky olisi vaikka asunut järvessä,
Unnakin räpiköi vähän matalammalla. Meidän neiti on kyllä vähän hajamielinen, täytyy myöntää, tippui nimittäin kaksi kertaa laiturilta järveen! Onneksi laituri oli aivan veden rajassa. Toisella kerralla se vaan häsläsi laiturilla, kaveri heitti Rockylle keppiä, ja Unna ei ilmeisesti huomannut laiturin loppuvan. Pieni meni kokonaan veden alle, oma sydän taisi jättää pari kertaa lyömättä sen parin sekunnin aikana, mitä koira oli veden alla. Äkkiä se pääsi kuitenkin pintaan, ja kaveri siinä lähimpänä nosti sen ylös. No, eihän se siitä oppinut vielä; vähän ennen lähtöä kaveri meni houkuttelemaan Rockyä pois vedestä pitsalla, ja Unna seurasi pitsaa. No HUPS, taas oltiin järvessä! Tällä kertaa ei onneksi sukellettu ihan totaalisesti, hiukset jäi pinnalle. Ei näyttänyt edes huomaavan mitä oli tapahtunut, varmaan älynnyt edes käyneensä järvessä. :D

Sulkapallon peluustakaan ei tullut juuri mitään; molemmat koira
t säntäilivät keskellä yrittäen ottaa sulkaa kiinni. Lopuksi istutettiin molemmat vierekkäin yhteispotretin ajaksi, seuraavaksi siis kuvia reissulta.


(Tässä hassu yritti saada puusta oksaa mukaansa uiden, ja pärski oksassa, kuin hukkumaisillaan)


(Keppitaisto)



(Ristin Unnan siiseliksi tämän kuvan perusteella)





keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Kesäkuvia ja koirapuistoilua

Juhannus meni meillä sadan kilometrin päässä, jossa asuu Tonin ja minun porukat. Omani olivat reissussa, joten olimme melkein koko viikonlopun Tonilla, ja juhannus vietettiin hänen porukoidensa mökillä neljästään, tietenkin koirat mukaan luettuna. Unnan lisäksi siis Tonin äidin bichonit, Leevi ja Lyyli. Kökötettiin möksässä, pelattiin korttia ja tuijoteltiin telkkaria.

Toissapäivänä piipahdettiin koirapuistossa Unnan kanssa, ekaa kertaa neiti pelästyi! Yleensä se on aina juossut innoissaan, vaikka miten isoja koiria olisi, mutta nyt oli jotain kuusi isoa koiraa, jotka piirittivät Unnan heti kun mentiin. Toinen kaikkien keskellä ihan ihmeissään. Sitten se luikki portin ali (ilmeisesti isoille koirille tarkoitettu puisto, kun Unnan kokoiset mahtuu helposti portin alta menemään) pois, ja lähti häntä koipien välissä sipsuttamaan tietä pitkin. Tulin itse ulos aitauksesta, ja kutsuin neitiä, niin häntä alkoi heilua ja tuli mielettömän iloisena luokseni. Vein sen sitten vähän kauemmas muista, ja pian alkoi jo häntä heilua, ja lähdettiin tutkimusretkelle. Senkin jälkeen se kyllä vähän vierasti isompia, en tiedä mistä äkillinen reaktio.

Nättejä kuvia kylläkin tuli neitisestä.


Eilen käytiin kaverin äidin mäyräkoirapoikien kanssa hetki leikkimässä. Nuoremman kanssa leikki sujui vähän aikaa hienosti, vanhempi oli liian kiinnostunut Unnan naisellisesta olemuksesta, vaikka ylensä kuulemma ei välitä vähääkään tytöistä, eikä oikein muista koiristakaan. Unna saa miehet hurmattua. :)

Unnan kasvu

Tässä siis kasvukuvat.





10kk. 4,8kg.



Unna 8kk. 4,2kg.




Unna 7kk. 4kg.



Unna 5kk. 3,7kg.



Unna 4kk. 3,5kg.



Unna 3,5kk. 3,2kg.



Unna 3kk. 3kg.




Unna 2kk. 2,7kg.

Avajaiset

Heipähei kaikille, jotka tänne blogiin joskus meinaa eks! :) Info - kohdasta voikin jo lukea, kenestä, suloisesta, rinsessasta blogi kertookaan, ja esittely jatkuu vielä vähän ekassa kirjoituksessa.

Joskus taannoin mietin Unnalle blogin perustamista, mutta en sitten viitsinyt, koska ajattelin, ettei päivityksiä saisi paljonkaan aikaan kotikoirasta, joka kuluttaa päivät kanssamme kerrostalokaksiossa, käy kävelyllä, tekee temppuja kotosalla, leikkii koirakavereiden kanssa ja osallistuu arjen toimiin. Eikä ketään varmaan sellainen kiinnostakaan?
No, nyt halut
ti sitten kuitenkin perustaa tämä, ihan vain omaksi iloksi. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin tervetuloa lukemaan juttujamme.

En jaksa hirveää romaania kirjoittaa, miten rinsessa meille päätyi. Lokakuun viimeinen päivä se taisi olla, Unna oli noin kahdeksan viikkoinen. Olimme Tonin kanssa asuneet pian puoli vuotta nykyisessä opiskelijakämpässä, ja totta kai se piti koira olla. Saimme tietää pennuista Tonin äidin kautta, joka oli aluksi ottamassa itselleen siitä pentueesta pentua, mutta paria kuukautta aiemmin hänelle tulikin eteen sijoitusbichoni, johon hän sitten päätyi. Onneksi kysyi sitten meiltä, kiinnostaisiko mahdollinen pentu. Totta kai, kiinnosti! Sitä sitten odoteltiinkin, monta pitkää kuukautta, että tuleeko niitä pentuja, kunnes sitten vauvat syntyivät tuolloin 5.9., ja sieltä varattiin sitten tyttölapsi.

Koska omistajan kiinnostuksen kohteena on myös valokuvaus, ja järkkäri on mukana (jos ei huonomuistisuudestani johtuen satu unohtumaan eteisen ovelle) yleensä milloin missäkin, blogiin luultavasti on tulossa ihan mukavasti kuviakin. Vastaisuudessa ehkä enemmän niitä, kuin tekstiä.

Mutta, vaikka Unna jo pian kymmenen kuukauden ikäinen - olevinaan jo aikuinen nainen, onkin, niin palataan hetkeksi pentuaikoihin, muistellaan järsittyjä kenkiä ja vaatteita, rikkinäisiä silmälaseja, ja muuta mukavaa. No ei vais, mutta kuvia pikku-Unnasta tässä, ne tosin ovat vähän huonolaatuisia, kylmällä talvella kun ei viitsinyt istuttaa taaperoa penkkaan niin pitkäksi aikaa, että saisi loistavia kuvia aikaan. Sisällä mustan koiran kuvaaminen on melko haastavaa, varsinkaan kun kohde ei oikein tykkää poseerata kameralle.





Kyllähän niistä suloisuuden näkee. :D
No niin. Voisin vielä kaskukuvat laittaa, eli siis kuvat Unnan kasvusta, mutta laitan ne eri otsikon alle.