keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Avajaiset

Heipähei kaikille, jotka tänne blogiin joskus meinaa eks! :) Info - kohdasta voikin jo lukea, kenestä, suloisesta, rinsessasta blogi kertookaan, ja esittely jatkuu vielä vähän ekassa kirjoituksessa.

Joskus taannoin mietin Unnalle blogin perustamista, mutta en sitten viitsinyt, koska ajattelin, ettei päivityksiä saisi paljonkaan aikaan kotikoirasta, joka kuluttaa päivät kanssamme kerrostalokaksiossa, käy kävelyllä, tekee temppuja kotosalla, leikkii koirakavereiden kanssa ja osallistuu arjen toimiin. Eikä ketään varmaan sellainen kiinnostakaan?
No, nyt halut
ti sitten kuitenkin perustaa tämä, ihan vain omaksi iloksi. Ja jos jotakuta kiinnostaa, niin tervetuloa lukemaan juttujamme.

En jaksa hirveää romaania kirjoittaa, miten rinsessa meille päätyi. Lokakuun viimeinen päivä se taisi olla, Unna oli noin kahdeksan viikkoinen. Olimme Tonin kanssa asuneet pian puoli vuotta nykyisessä opiskelijakämpässä, ja totta kai se piti koira olla. Saimme tietää pennuista Tonin äidin kautta, joka oli aluksi ottamassa itselleen siitä pentueesta pentua, mutta paria kuukautta aiemmin hänelle tulikin eteen sijoitusbichoni, johon hän sitten päätyi. Onneksi kysyi sitten meiltä, kiinnostaisiko mahdollinen pentu. Totta kai, kiinnosti! Sitä sitten odoteltiinkin, monta pitkää kuukautta, että tuleeko niitä pentuja, kunnes sitten vauvat syntyivät tuolloin 5.9., ja sieltä varattiin sitten tyttölapsi.

Koska omistajan kiinnostuksen kohteena on myös valokuvaus, ja järkkäri on mukana (jos ei huonomuistisuudestani johtuen satu unohtumaan eteisen ovelle) yleensä milloin missäkin, blogiin luultavasti on tulossa ihan mukavasti kuviakin. Vastaisuudessa ehkä enemmän niitä, kuin tekstiä.

Mutta, vaikka Unna jo pian kymmenen kuukauden ikäinen - olevinaan jo aikuinen nainen, onkin, niin palataan hetkeksi pentuaikoihin, muistellaan järsittyjä kenkiä ja vaatteita, rikkinäisiä silmälaseja, ja muuta mukavaa. No ei vais, mutta kuvia pikku-Unnasta tässä, ne tosin ovat vähän huonolaatuisia, kylmällä talvella kun ei viitsinyt istuttaa taaperoa penkkaan niin pitkäksi aikaa, että saisi loistavia kuvia aikaan. Sisällä mustan koiran kuvaaminen on melko haastavaa, varsinkaan kun kohde ei oikein tykkää poseerata kameralle.





Kyllähän niistä suloisuuden näkee. :D
No niin. Voisin vielä kaskukuvat laittaa, eli siis kuvat Unnan kasvusta, mutta laitan ne eri otsikon alle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti