keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Jouluntoivotus

maanantai 6. joulukuuta 2010

Unna mölleili nollaradan!

Miten tämä bloggaaminen on nyt niin tuskan takana? Ei vaan saa aikaiseksi. Tai sitten on niin paljon muutakin, opinnäytetyötä, nettisivuprojekteja sun muuta pientä värkkäämistä.

Joulua odotellaan. Viikonloppu oltiin Suomussalmella, lähdettiin lauantaina, kun silloin (4.12.) mölliagilitykisat täällä Kajaanissa. Mietin pitkään, että uskallanko mennä vai en. Vielä aamullakin jahkasin varmaan kaks tuntia, meen-en mee-meen-en sittenkään mee... Miten voi jännittää jotkut möllikisat niin paljon?

Jotenkin jalat vei vaan koiran ja itsensä autolle, keräsi kamat ja kävi nostamassa käteistä. Niin ne jalat. En minä muuta selitystä keksi. Siinä sitten seisoin hallilla ja ilmoittauduin. Oudot jalat.

Onneksi kuitenkin lähdettiin! Tuli tosi mahtava fiilis, otettiin kaksi starttia mölliluokkaan, ja ensimmäisellä kerralla tuli 10 möllisäännöillä (virallisesti hylätty), kun koira niin rakastaa niitä kontakteja, ja siinä oli sitten puomi hypyn vieressä, ja hypylle oli matka. Unna juoksi puomille, ehti koskettaa sitä etutassuilla, mutta tuli onneksi käskystä oikealle esteelle.

Toinen rata, NOLLARATA! Aikaa meni 36,5s, ihanne 50s! Vitsi olin fiiliksissä! Osallistujia ei varmaan ollut siinä luokassa kuin 4-5, ja me sijoituttiin kolmansiksi, oli joillain toisilla vielä paremmat ajat. Mutta olin enemmän kuin tyytyväinen sijoitukseen, ja etenkin siihen, että rata meni virheittä ja todella sujuvasti. Ihan mieletöntä! Ja aikaankin olin tyytyväinen. Ja mikä parasta: voitettiin itsemme, kun mentiin! Ekat möllikisat! Nyt tuntuu ainakin tällä hetkellä, että uskalletaan osallistua tästä lähin paljon paremmin noihin mölleihin, mitä ennen. Seuraavat onkin RumaRakin pikkujouluissa 19.12, paitsi pakkasraja on -15. Toivotaan parasta. :)

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Jääräpäinen antura


 Terveiset lumimaisemista Suomussalmelta! Sitä ne on kyllä kieltämättä täällä Kajaanissakin jo.

Sunnuntaina sain vihdoin ja viimein onnistuneita kuvia Lumista. Ja muutama vahva ehdokas nousi siihen opinnäytetyöhönkin. Eiköhän noista jotain irtoa. Seuraavaksi on oppariprojektissa siis Unna. Neiti ois pesun tarpeessa, ens viikolla pitänee hoitaa sekin asia.


Lumin antura aukesi uudestaan. En taas huomannut sitä aluksi, Suomussalmella kun ulkona riehui. Sisälle tultua huomasin omassa paidassa verta, ja tarkistin sitten koirat, huomatakseni että pikkuriiviön antura vuosi melko pahasti. Vaikka se oli jo ihan parantunut! En ymmärrä mihin ihmeeseen se sai saman anturan rikottua, ja vielä noin pahasti. Ja edelleen ei mitään haavaa tms, pelkästään iho rikki, antura helottaa kirkkaanpunaisena. No ei kun paketoimaan tassu uudestaan, toivottavasti ei tulehdu sentään. Tohtorin pakeille kai sitä pian joutaa, jos tuo vielä monesti meinaa aueta. Raukka on niin mahdottoman meneväinen ADHD - tapaus, mutta taitaa olla lasista tehty. Jos vaikka sitten haarniskaa alkais sunnittelemaan tuon sähkösaappaan suojaksi...

Ensimmäinen haaveri paikattiin sukalla, nyt neidillä tassussa komeilee ideaaliside (vai mikä sen hieno nimi lie)

Kuvagalleriaan ilmestyy uusia lumi-Lumikuvia ensi viikon aikana, tuli taas lähemmäs tuhat kuvaa, joten menee taas hetki kun saa kaikki käytyä läpi.


Ja agilitykuume on taas koholla. Haluttais reenaamaan kovasti. Mutta kun en ehtinyt mukaan talven kursseille Puksin kanssa! Jospa joulun jälkeen alkais uusia, niin ängetään vaikka väkisin. Oon miettinyt sitä lisenssin ostoa ensi vuodelle. Sitten ei vois ainakaan jahkailla että uskaltaako kisoihin vai ei. RumaRakilla on ensi kuussa pikkujoulut, joissa möllikisat. Sinne nyt ainakin mukaan mennään näin aluksi!

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Leikkisä lauantai


Tämäkin viikonloppu vierähti kotopuolessa Kajaanissa. Lauantaina käytiin koirapuistossa, ajatuksena saada opinnäytetyöhön Lumista kuva. Sen pitäisi olla Lumia kuvaava, eli haluan ehdottomasti jonkun leikkisän, vauhdikkaan kuvan. Mutta omiensa suhteen sitä tahtoo olla ihan ylikriittinen. Ja asiaa ei helpottanut, että suurin muistikorttini oli unohtunut matkasta... Lisäksi Lumi uppoutui puiston harmaa-valko-ruskeaan maastoon vähän liian hyvin, eikä erottunut sen takia kunnolla. Päätin siis odottaa, että tulee kunnolla lunta ympäristöön, ja kuvata opparikuvan vasta sitten.


Saipahan kuitenkin koirat vähän riehua, Lumi sai kerrankin hakea palloa (melkein) kyllikseen. En kyllä tiedä, kyllästyisikö se koskaan puuhaan...

Illalla huomasin sitten kun Lumi nuoli tassuaan, että sillä on etutassun kannusanturasta lähtenyt iho. Anturan pää on ihan tulipunainen. Huuhtelin sen illalla, laitoin rasvaa ja sukan suojaksi. Yöllä oli valunut verta siitä. Mitään haavaa tai ruhjetta siinä ei näy, pelkästään nahka lähtenyt. Jospa se siitä paranee, kun antaa olla rauhassa ja rasvailee sitä ja ottaa nyt rauhallisesti.


Koirien kuvagallerioihin on päivitetty syyskuulta asti kuvia. Myös kotisivut ovat remontissa, ulkoasun ja tekstien päivittelyn osalta.

torstai 4. marraskuuta 2010

Lumi 37 viikkoa


Lumi-muori tänään 37 viikkoa. Korkeutta 39cm. Painoa 7,5kg.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Lähtölaskentaa

Pian saa jo alkaa laskea viikkoja ja päiviä pikkutytön ekoihin virallisiin näyttelyihin. Odotan jo liiankin innolla!

Kati ilmoitti Lumin messariin voittajanäyttelyyn. Mukava päästä vihdoin kokemaan tuo messari, kun aina on haaveissa ollut. Myös tamminäyttely tulee, hitaasti mutta varmasti, jonne lähetin jo ilmoittautumisen menemään.

Viime mittauksessa neidin korkeuskäyrä näytti taas vähän nytkähtäneen ylöspäin. 39cm. Huomenna täytyy ottaa ihan kuvakin, että näkee miten on karvaa tullut. Blogiin ei ole tullut hetkeen noita kasvukuvia laitettua, joitakin taitaa kuvakansioista löytyä, ei vaan ole ehtinyt niitä käsittelemään ja laittelemaan. Painoa pikkukakaralla oli 7,6kg viime punnituksella, josta on melkolailla viikko.

Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, ja pitää sellainen kuvanmuokkausurakka. Kansiot taas pursuilee. Miksi niitä kuvia on aina niin kiva ottaa, mutta muokkaaminen on muka aina liian työlästä? Tekosyyksi voisin kuitenkin mainita, että opinnäytetyön kuvien parissa menee aikaa, eikä sen jälkeen enää useinkaan jaksa alkaa omia kuvia enää lajittelemaan ja käsittelemään.

Eilen käytiin molempien koirien kanssa Pallohallilla tokoilemassa vähän. Lumin kans otettiin seuraamista, pari luoksetuloa, liikkeestä jättöjä ja pari luoksepäästävyyttä Tonin avustuksella.

Seuraamisessa on tapahtunut edistymistä. Lumi meinasi lähteä edistämään helposti, ja alkoi rynniä kiireellä eteenpäin, niin ettei tavallaan seurannut yhtään, mihin tahtiin itse menin. Nyt olen tehnyt sillain, että lähden hitaasti liikkeelle, ja otan uusiksi heti jos lähtee edistämään. Niin että koira seuraa minua eikä päinvastoin... :)

Eilen siis meni seuraamispätkät tosi loistavasti! Ei edistänyt kertaakaan, kontakti säilyi! Ei vieläkään pitkiä pätkiä olla otettu, ehkä pisimmillään eilen jotain 5-8 askelta kerrallaan. Näin pysyy sitten kontaktikin helpommin koko ajan, ja tulee täysin onnistuneita suorituksia.

Liikkeestä seisomaan jättöä ollaan harjoiteltu pikkuhiljaa. Sujui ihan hienosti, tajuaa hyvin idean, joskin välillä stop-käskyn kuullessaan ottaa vielä muutaman askeleen. Aina kun kaikki neljä tassua maassa, naks ja palkka. Ja itse otan ns. haamuaskelia siinä vieressä, ja muutaman askeleen eteenpäin kun pysähtyy.

Maahan jättö on edelleen se Lumin bravuuri. Maahanmeno oli eka liike mikä on opittu, ja siinä ei aikailla, kun käsky kuulee. Olen niin iloinen tuosta meganopeasta tipahtamisesta, toivottavasti tuo säilyykin tuollaisena!

Luoksetulotkin meni hienosti. Jää istumaan, ja sivulle - käskyn jälkeen tulee nopeasti, ja kiertää vasemmalle sivulle. Nyt alkaa jo oikea paikka löytyä tuossa takaakierrossa, tähän asti on saanut ohjailla vielä aika paljon. Suurta edistystä tässäkin siis.

Luoksepäästävyyttä tehdään vielä nakkisyötöllä. Vuokatin koulutuksissa viimeksi nousi loppuvaiheessa seisomaan kun kouluttajan kans tehtiin. Eilen sujui hienosti, pysyi paikallaan koko ajan.

Unnan kans otettiin seuraamispätkiä, luoksetuloa ja liikkeestä jättöjä. Seuraamisessa kontakti pysyi hienosti, ja paikka myös. Ja oli tytöllä intoa tehdä! Sivulle tulo oli aluksi vähän liian vauhdikasta, oli niin paljon intoa ettei malttanut jäädä paikalleen, piti tarjota tassua ja vaihtaa paikkaa ja häseltää. Pian kuitenkin alkuhäsellys laantui ja maltettiin keskittyäkin.

Liikkeestä jätöt meni myös mukavasti, tosin välillä meinaa tuo seisomaan jääminen unohtua ja muuntautua maahan menoksi. Vähän aikaa pitää muistutella mieleen käsiavuin että mitä se stop tarkoitti.

Tuo luoksepäästävyys vaan on asia, joka koituu luultavasti meidän kompastuskiveksi, kisoja ajatellen siis. Unnan tyyli kun on ensin haukkua kaikki vieraat läpi. Siihenkin pitäisi treeniä saada, ja olisi mukava päästä johonkin tokoryhmään kunhan sellaisia jostain ilmaantuisi. Toivottavasti keväällä viimeistään...

perjantai 22. lokakuuta 2010

Kiirettä pitää

match show 17.10.


 Päivitykset blogin ja kotisivujen suhteen on pohjalukemissa. Koulu pitää tiukasti otteessaan näin viimeisenä vuonna, ja tällä hetkellä on vielä tuo opinnäytetyö käynnissä. Lisäksi pitäisi muuttaa kotisivujen ilmettä, mutta en ole saanut kovinkaan paljoa aikaan...

Lumi kahdeksan kuukautta, ja tämän päivän mittauksen mukaan, neiti olisi kasvanut muutaman millin, eli 39cm kieppeillä heiluu. Kuukauden olikin pysynyt 38,5cm:ssä, mutta nyt taas näyttää kasvaneen.

Unnan agilitykoulutus loppui kun neidillä alkoi juoksut, mutta kurssi oli muutenkin jo loppumassa parin viikon päästä. Nyt on juoksutkin jo ohi, mutta seuraavasta kurssista ei vielä ole tietoa. Tarkoitus oli tuossa aiemmin syksyllä mennä ensimmäisiin möllikisoihin, mutta estyimme sitten noiden juoksujen ja Oulun reissun takia. Ensi vuodelle sitä sitten ilmeisesti lisenssi hankitaan, apua!

Lumin kanssa on myös taukoiltu tuosta tokokoulutuksesta, kaks viikkoa sitten kävimme pitkästä aikaa taas Vuokatissa treeneissä. Hienosti kyllä sujui, harjoiteltiin mm. luoksepäästävyyttä, luoksetuloa sivulle ja pikku pätkiä seuraamista. Kotona ollaan vähän treenattu seuraamista myös, kun välillä neiti meinaa lähteä edistämään. Ollaan vähän hitaammalla tempolla harjoiteltu nyt. Myös liikkeestä seisomista ollaan alettu harjoitella kotosalla.

Lumin kanssa pyörähdettiin Paltamon mätsärissä 17. päivä. Vähän jännitti halliolosuhteet tyttöstä, mutta hienosti silti jaksoi ravata ja seistä. Tuomaria pikkasen pakitti aluksi, mutta pöydällä seisoi oikein nätisti. Loppujen lopuksi oltiin punaisten pentujen ykkösiä, ja BIS-4! 

Nyt lähdetään viettämään viikonloppua Suomussalmelle, ensi viikko onkin ihana syysloma!

torstai 9. syyskuuta 2010

Paljon onnea Unna 2-v!

Unna täytti viime sunnuntaina kaksi vuotta. Olimme Suomussalmella, ja samalla kuvailin synttärisankaria ja Lumia. Eilen sain vasta kuvanmuokkausurakan päätökseen.










Kukas hän on?

Seuraamme liittyi hetkeksi bichonpoika-Elmo.












Loput kuvat lisäilen aikanaan galleriaan.

torstai 2. syyskuuta 2010

Lumi 28 viikkoa (seitsemän kuukautta)



Neiti seitsemän kuukautta, 28 viikkoa. Korkeutta 38,5cm, eli ei (onneksi) ole viikossa kasvanut. Painoa seitsemän kiloa.

maanantai 30. elokuuta 2010

Vauhtia piisaa

Toiseksi viimeiset agilitytreenit möllikurssilla Unnan kanssa. Tänään oli kilpailutasoinen rata, jossa jokainen sai mennä omaan tyyliinsä, ja sen jälkeen sai vasta palautteet ohjaajilta. Unnalla oli taas rallivaihde päällä, joten vauhtia ainakin piisasi ja ihan hyvin meni ratakin, muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta. Tällä kertaa oli hovikuvaaja mukana, kiitos Tonille. Piirsin myös ulkomuistista radan, sen pitäisi olla ehkä jotakuinkin sellainen, mikä se olikin.

Jätin ensin koiran ykkösen taakse, ja menin itse puomin alkupäähän ottamaan vastaan. Puomilta lähdin ekalla kerralla ehkä vähän liian aikaisin itse, jolloin putkeen ohjattavuus vähän meni miten meni, mutta toisella kerralla hiottiin tätä, ja meni paremmin. Putken jälkeen valssi, josta vitoselle, kutoselle ja renkaaseen ilman ongelmia. Putkeen meni muistaakseni molemmilla kerroilla hyvin, ja sen jälkeen ekalla kerralla menin tuohon ysille jotenkin vaikeasti, ja tein putkelle takaaleikkauksen, jonka johdosta en sitten ehtinyt ohjaamaan 12 esteelle. Toisella kerralla ohjaajan neuvoja totellen, lähetin 8 putkeen, jonka jälkeen menin suoraan ysi hypyn taa kutsumaan koiraa, ehdin juuri ja juuri sen takia, kun Unna irtosi vähän huonosti putkeen ja lukitsi sen melko myöhään. Mutta ehdin juuri siis, ja siitä olikin helppo ohjata 10 esteelle ja putkeen. Ehdin tällöin hyvin vielä itse juosta 12 esteelle, siinä valssi ja kepit. Ekalla kerralla, tuon oman takaaleikkaushässäkän aikaan, en tosiaan ehtinyt ohjaamana tuota 12 estettä, ja Unna kävi vetämässä sillä välin pienen hepulilenkin tuolla 16-17 esteillä, kunnes toisella kerralla tosiaan meni tosi hienosti. Unna kuunteli, ja kepitkin meni molemmilla kerroilla oikein ekalla kerralla. Sitten 14 hyppy takaa ja keinu. Ei ongelmia. Paitsi ekalla kerralla keinulla hyppäs alas. Toisella kerralla huusin hyvissä ajoin ota, niin koira osasi hidastaa ja varoa tipahtavaa keinua. Ja loppu meni molemmilla kerroilla hyvin.

Vauhtia oli taas pienen kylän verran, kyllä tämä koira osaa yllättää. :) Ensi kuussa olisi sitten ekat oikeat möllikisat! Ja ohjaaja sanoi, että tammikuussa on sitten viimeistään mentävä virallisiin tamminäyttelyn aikaan. Jänskättää.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Ongelmia

Tietoteknisiä ongelmia. Kameran muistikortti meni ilmeisesti rikki, yhden mätsärin kaikki kuvat lähti pois, ennen kuin sain koneelle, ja toisen mätsärin puolet kuvista. Nice. Herjaa jossain puolessa välissä kopioimista, että levy täytyy alustaa tms, alustin sen, mutta herjaa edelleen samaa. Ja kortin ostosta ei edes ole kovin kauaa.

Laiskuus myös huipussaan - Unna on käynyt kolmessa mätsärissä, Sotkamossa 18.8., jossa oli BIS2 (nämä kuvat poistuivat kokonaan kortin temppuillessa), Kajaani keskuskoulu 19.8., jossa Unna sekarotuisten toinen (tällöin Lumi alkoi ontua, ja mätsäri jouduttiin perumaan sen osalta, kuvaajaa ei täällä edes ollut), ja Seppälän maalaismarkkinat 28.8., eli eilen. Siellä Unna BIS2. Lumia en viitsinyt tuonne ottaa, kun lääkäri määräsi lepoa vielä viikoksi. Mieluummin odotan liian kauan, kuin lähden heti koiraa rasittamaan, ettei jalka varmasti kipeydy uudelleen.

Ja viime maanantain agireenit meni Unnan kanssa aivan LOISTAVASTI! Neiti sai nimityksen musta salama, oli ihan uskomattoman nopealla tuulella, hyvä jos ehdin ohjaamaan! Vautsi vau, enpä ole tyttöä vielä ihan tällaisessa vauhdissa nähnyt. Ratakin oli aika vaikea jossa oli paljon ansoja. Silti ehdittiin mennä kahteen kertaan se läpi ilman suurempia komplikaatioita. :) Olin ylpeä - itsestäni ja Unnasta - molemmista! En unohtanut kertaakaan rataa/seuraavaa estettä, yhteistyö pelasi ja VAUHTI myös! Ja Unna jopa vähän irtosi! En ole jaksanut piirtää tuota rataa, mutta voisin sen tänne laittaa, sen verran hieno suoritus oli. Jospa se tästä. Jos ens kuussa möllikisoihin. Tosin pelottaa, että se alkaa haukkua tuomarille kesken kaiken. Nytkin välillä vähän vilkuili tuttua agiohjaajaa ja kaarsi kauempaa. Tuon kun saisi kitkettyä pois... Mikähän niissä ihmisissä pelottaa?!

Miksi nämä tekstit ovat nykyään aina kuvattomia? Pitäisi lähteä kuvaamaan noita koiruuksia, että saisi myös galleriat päivitettyä. Lumin ontuminen vaan hieman nyt hidastaa, kun en viitsi päästää tyttöstä irti, kun pitää olla levossa. Mut jospa sitä viikon päästä saisi lähdettyä kuvailemaan.

perjantai 27. elokuuta 2010

Se kasvaakin vielä

Apua, viime torstaina en alkanut mittailla Lumia enkä ottaa kasvukuvia tuon ontumisen takia, mutta nyt näytti kasvukäyrä melko yläkanttiin...



38,5cm. 6,7kg. Ikää 27 viikkoa, eli viikon päästä seitsemän kuukautta. Hui. Vieläköhän tuo meinaa kasvaa...!

Helpotus

Eilen tehtiin Lumin kanssa Iisalmen reissu. Kati (Lumin kasvattaja) varasi eläinlääkäriajan sieltä, kun Kajaaniin ei saanut koko viikolle röntgenkuvausaikaa. Aika oli kahdelta, ja eläinlääkäri venytteli, kokeili luut ja nivelet, onko kaikki paikallaan. Eilen aamuna en huomannut enää edes hypyttämistä, ja eläinlääkärikin katsoi liikkeitä, eikä huomannut mitään. Hän sanoi, ettei kuvia vielä kannata ottaa, koska jos siellä jotain olisikin, hyvin suurella todennäköisyydellä se ei vielä näkyisi kuvissa.

Pientä jäykkyyttä oli siinä jalassa venytellessä, mutta kaikki oli paikallaan. Kinnervikakin on varmasti poissuljettu, koska kinnernapukan pitäisi olla huomattavasti paisunut ja suurempi kuin toinen. Legg perthestäkään ei tässä vaiheessa kyllä lääkäri osannut epäillä.

Toivo on siis suuri, että koipi olisi ollut vaan venähtänyt tai kolahtanut johonkin. Viikon ajaksi määrättiin Lumille vielä lepoa, ei riehumista, pelkkää hihnassa kävelyä. Alku- ja loppulämmittelyt tehtävä huolellisesti. Jos vielä viikon aikana hpyttää jalkaa tai ontuminen alkaa uudestaan, sitten vasta kuviin. Tasaisesti se on kyllä koko ajan parantunut. Ensimmäiset pari päivää ontuminen oli pahan näköistä, mutta siitä sitten lähti menemään paremmaksi, ja välillä reippaassa ravissa hypähti aina sillä jalalla yhden askeleen. Nyt ei siis tuota hypyttämistäkään enää ole havaittu.

Toivotaan siis, että neidin jalka olisi lopullisesti parantunut! Meidän osalta kyllä pentuagility jää, ei sitä taida ollakaan enää kuin kolme kertaa, ja en taida uskaltaa rasittaa sitä vielä viikonkaan kuluttua kovasti. Pikkuhiljaa sitten omaan tahtiin. Paitsi Lumin tahdin tietäen en usko pikkuhiljaa omaan tahtiin HITAASTI etenemiseen.

lauantai 21. elokuuta 2010

Milloin on annettu liikaa jollekin kantaakseen?

Lumi ontuu. Torstaina oltiin lähdössä mätsäriin, ja juuri ennen ovesta ulos menoa, huomasin sen pitävän vasenta takajalkaa ylhäällä. Lähdettiin kuitenkin, ajattelin sen niukauttaneen sen leikkiessään, ja menevän pian ohi.

Kentällä tilanne ei näyttänyt paremmalta: liikutin Lumia, ja ravissa se ontui välillä ihan kunnolla, jätti kokonaan astumatta jalalle ja ns. hypytti sitä koipea. Peruutin meidän ilmoittautumisen, ja vein Lumin kotiin lopulta.

Illan seurailin. Normaali, hiljainen kävely ei tuottanut oikeastaan ongelmia, välillä huomasi että astuu jotenkin hassusti. Seisoessaan näki, että paino on melkein kokonaan oikealla jalalla, ja vasen on maassa vain hyvin kevyesti. Ravissa näki ontumisen ihan selvästi, askel, askel, hyppy, hyppy... Yritti astua ristiin, hypyttää, ontua, mitä vain, ettei tarvitsisi astua vasemmalla.

Illan myötä jalka vähän ehkä vertyi, eikä näyttänyt välissä niin pahalta. Ennen nukkumaan menoa, Lumi kuitenkin lepäsi itse jo reilun tunnin. Kun kutsuin koiraa nukkumaan, seurasin, miten se levon jälkeen lähtee liikkeelle, näytti taas paljon huonommalta.

Aamulla ontui taas. Kahdentoista aikoihin soitin eläinlääkäriin. Saimme ajan puoli kolmeksi. Kiireinen eläinlääkäri ehti vain vähän tunnustella, ja sanoi että on varattava aika Liiraan kuvattavaksi. Ehdin vielä kolmelta soitaa Liiraan, jossa sanottiin vain, että ensi viikko on kokonaan täynnä, ja meidät otettiin peruutuspaikalle ensimmäisenä. Miten voi olla niin täyttä, ettei ehdi yksiä ainoita kuvia ottaa?!

Saatiin kipulääkettä, ja ollaan yritetty välttää riehumista, ja rauhoitella Lumia. Rassukka oisi niin touhukas koko ajan, ja iloinen.

Katsotaan, saataisiko maanantaina Iisalmeen aikaa. Sinne lähdetään heti, jos saadaan. Harmittaa tosi paljon, ja koko ajan yrittää miettiä, mikä siinä voisi olla. Sitten vaan turhautuu ja etsii jotain pahimpia sairauksia ja vertailee oireita ja on varma että nyt sillä on milloin mikäkin.

Koira antaa venytellä jalkaa, koskea, eikä missään kohdassa tunnu olevan mitään kipukohtaa. Ei voi kun odottaa ja toivoa sen olevan jotain harmitonta...

tiistai 17. elokuuta 2010

Onnistuneet agireenit - kerrankin!

Eilen oli vuorossa Unnan mölliagireenit. Sää oli ensimmäisen kerran agilityyn sopiva; ei paahtavaa hellettä! Koirassakin oli siis hieman enemmän virtaa, ja vuorossa oli lähtöharjoituksia. Oli neljä lyhyttä rataa, joissa piti lähdöissä miettiä, minne sijoittuu ja mihin jättää koiran. Ja vitsi, että oli tyytyväinen, ensimmäistä kertaa ihan kunnolla!

Unnassa oli sopivasti vauhtia, ja neiti jopa hieman irtosi niin, että sain tehtyä jokusen takaaleikkauksen, ja irrotettua suoralla. Ohjaajakin kehui, että nyt pelasi yhteistyö tosi hyvin. Rata näytti tältä:


Saatiin kaikki harjoitukset menemään onnistuneesti. Valkoisilla ympyröillä merkityssä radassa pelon aihe oli, että koira menee puomille, eikä tule esteelle ja putkeen, ja niinhän siinä alussa kävikin. Kokeilin sitten niin, että menin itse jo putken suulle, ja kutsuin sen siis kahden esteen takaa. Ja sehän onnistui, jes!

Valkoinen neliörata, missä toinen este oli kepit, jätin sen vinoon ekan hypyn taa, että se näki nuo kepit. Aluksi meni joku keppi aina välistä, mutta otin uudestaan niin, että menin itse kepeille valmiiksi, kutsuin koiran, ja ns. niistin sen pujotteluun. Sittenpä sujui sekin tosi mukavasti.

Mustilla neliöillä oli haaseena putken pää. Jätin koiran ykkösen taakse, menin itse kakkoshypylle ottamaan vastaan. Siitä ohjasin tiukasti oikeaan päähän menemällä itse väärän pään tukkeeksi, kun koira tuli hypyltä.

Mustat ympyrät meni mainiosti myös! Tosi hyvät kontaktit, ja keinullakaan ei enää epävarmuutta!

Todella tyytyväinen olin tähän kertaan, välillä meinasi jo epätoivo iskeä, mutta jospa sitä eteenpäin luovitaan. Syyskuussa olisi möllikisat tulossa, saa nähdä, jos sitä vaikka sinne uskaltaisi.

Eilen oli illalla sitten myös pentutoko, jossa harjoittelimme varmuutta maahan menoon, niin että Lumi menisi maahan mistä kohti vaan. Ja sitten edelleen sitä lonkka-asentoa. Tytöllä oli kyllä virtaa ihan hirveästi, pisteli menemään kentällä lopuksi sen minkä ehti, niin että hiekka vaan pöllysi!

Nyt edelleenkin sitä maahan meno juttua kotona treenaillaan. Sitten pitäisi saada aikaiseksi taas viritellä ovien väliin pahvi, että vois taas vähän hyppyäkin treenailla. Seuraamista lyhyissä pätkissä silloin tällöin. Tänään suuntaamme neidin kanssa pentuagilityyn, jossa taisi olla harjoituksen alla sylikäännös ja rengas.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

PEK1 KP ROP RYP-4

Mahtavasti alkoi Lumin näyttely-ura tänään! Kyseessä oli siis pentunäyttely täällä Kajaanissa. Tultiin paikalle jo yhdentoista aikaan, kehät noin tunnin myöhässä. Oisko Lumin kehä ollut vasta joskus yhden-kahden aikaan. Lumi oli ainoa sheltti, tuomarina Marjo Nygård. Neiti käyttäytyi taas oikein mahtavasti, oli rauhassa kehän ulkopuolella, pussaili silittelijöitä ja katseli meininkiä varsin rennosti. Kehässä ravasi hienosti, ja seisominenkin sujui nätisti.


Arvostelumme oli tällainen:

6kk vielä hieman ilmava narttupentu. Kaunis pää ja ilme, oikea purenta, varsin hyvät korvat, etukulmauksia saisi olla enemmän, ja runko saa vielä kehittyä. Hyvä takaosa ja häntä, kaunis turkki. Liikuu hyvin. Esiintyy kauniisti. 

Ainoana shelttinä oli siis PEK1 ROP ja KP tuli, joten jäimme odottamaan ykkösten ryhmäkehää, jota ennen olikin vain pari koiraa. Tuomari valitsi meidät jatkoon, jonka jälkeen olin jo ihan riemuissani. Ja RYP4 paikalle sitten päästiin.