Agilityä agilityn perään

Nyt on vuorossa kunnon postaus 25.10. agireeneistä, ja vielä viime reeneistä, eli 1.11. Koska en ole kotisivuremontin aikana ehtinyt ratoja piirtelemään enkä asiasta kirjoittamaan, työstettäköön tämä sitten nyt.

Eli rata oli tämän näköinen 25.10:

Eli osa porukasta harjoitteli valssia ja persjättöä, joihin itse kuuluin. Osalla oli treenattavana takaleikkaukset. Itsenäiseen harjoitteluun oli yksittäisiä kontaktiesteitä, pussi, kepit ja rengas. Lisäksi oma-aloitteisesti sai harjoitella myös piirroksen näköistä irtoamispätkää.

Valssaukset tehtiin siis kakkos- ja kolmoshypyn välillä, sekä viitos- ja kutosesteen välillä. Muurin edessä piti tehdä puolivalssi, este oli radalla vain hämäykseksi. Valssaukset sujuivat meiltä oikein hyvin. Unna seuraa niin hyvin minua, ja ohjauskättä, että tuollaiset “ahtaat” käännökset sujuvatkin meiltä parhaiten.

Persjätöllä meno oli sitten hankalampaa. Unna alkoi jo väsyä, sillä olimme tulleet vasta päivällä Suomussalmelta, jossa neiti oli riehunut kavereiden kanssa. Se siis alkoi jo näkyä, kun persjätöt olivat aika loppupäässä. Itsellekin tuo oli hankalempi tapa, kuin valssi. Pari kertaa jätti menemättä nelosesteen, kun itse kiirehdin vähän liian nopeasti.

Yksittäiset esteet menivät mukavasti, kontakteja harjoitellaan alastulossa pysähdyksellä.
Irtoamisharjoitukset ei oikein ota onnistuakseen. Joka esteen jälkeen täytyy kääntyä katsomaan minua, minne ollaan menossa, jos jättäydyn vähänkään taakse. Täytyy alkaa reenaamaan noita oikein kunnolla. Kun vain jaksaisi vielä joskus tiistaisinkin lähteä oma-aloitteisesti vapaavuorolla tuonne hallille harjoittelemaan. Aina vainvähän hirvittää, kun se on viikon ainoa vapaavuoro, että kuinkas täyttä siellä sitten onkaan…

Ja sitten 1.11., eli viime sunnuntain harjoituksiin. Viikonloppu meni taas Suomussalmella, mutta Unna jaksoi kesittyä vielä agilityynkin, onneksi. Ja rata oli siis tämän näköinen:

Me oltiin takaaleikkausvuorossa, ja osa oli valssauksissa. Lisäksi saimme tehdä valssausta ja persjättöä itsenäisesti. Itsenäisiä esteitä oli myös kepit ja pussi, sekä kontaktit A, puomi ja keinu. Paikalle oli tullut myös harjoituskeinu, mikä oli tosi matala ja pieni, jossa sai harjoitella. Meille se oli omiaan, koska Unna edelleen vähän säikkyy sitä römähdystä.

Muut itsenäiset meni hyvin, tosin tuo valssirata oli vähän monimutkainen.

Takaaleikkaukset sujui niin kuin arvasinkin. Eli ei kovin hyvin, koska irtautuminen on niin huonoa meillä. Itsekin sähelsin alussa, kun en oikein ymmärtänyt, mutta lopussa kun sain tarpeeksi selvästi ohjattua, koirakin alkoi ymmärtää ideaa, ja saatiin jopa pari onnistunutta suoritusta (vaikkakaan ei kovin mallikelpoista). Tuota irtautumista pitäisi mennä joskus itsekseen harjoittelemaan, että saataisiin jotain aikaiseksi.

Siinäpä siis se superagipostaus, jatkoa seuraa, kun sunnuntaina on taas reenit. Lauantaina joudun menemään hallille kisatalkoisiin jo seitsemäksi, muuten ei ohjattuihin treeneihin ensi vuonna pääse. Ja sinne olisi tarkoitus päästä agilityn osalta.