Eilen olin agilitykisoissa talkoissa kuusi tuntia. Tänään kyllä tuntuu käsissä, kun raahasi painoja putkille ja siirteli esteitä aina luokkien välissä. Tänään vielä kuudelta Unnan kanssa treenit hallilla. Vuorossa on jo pidempi rata, jossa olisi tarkoitus harjoitella samalla valsseja, persjättöjä ja takaleikkauksia. Viimeisimmät ei kyllä varmasti tule hyvällä menestyksellä onnistumaan, ensi tiistaina mennään kyllä sinne vapaavuorolle harjoittelemaan irtautumista.
Tänä aamuna suunniteltiin, että mennään käymään Puistolan koirapuistossa, jossa ei olla vielä koskaan käyty. Itseasiassa en edes tiennyt, että Kajaanissa on enemmän, kuin kaksi puistoa, vasta vähän aikaa sitten sain tietää, että täällä onkin viisi!
Pakkasin kameran ja koiran, sitten menoksi. Puisto oli tosi ränsistynyt, ja joku nainen oli siellä kultaisennoutajansa kanssa, sain kuulla että se on Kajaanin ensimmäinen puisto, eikä sitä ole koskaan saatu aikaan kunnostaa. Aika pienikin se oli. Vielä on tarkistamatta ne kaksi viimeistä puistoa. Eikä siellä mitään kunnon kuvia saanut, kun oli niin harmaa ja hämärä ilma. Tänne kun ei saa edes sitä lunta, että tulisi edes siitä valoa! Jossain kohti ihan vähän… Musta koira erottuisi niin hyvin lumesta, harmaanruskeassa maastossa on haaste saada minkäänlaisia kuvia. Vähän aikaa riehuttiin, Unna otti kunnon hepulispurtteja.
“Hei hei, ei sulla niitä nameja sattuis olemaan…?”
Kurapuku on kyllä osoittautunut hyväksi ostokseksi, muuten olisi hirveä urakka, kun pitäisi irrotella tuon neidin karvoista joka roska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti