Ei irtoa

Mullapa on toistoja kestämätön perästä vedettävä koira, nimeltään Unna. Maanantain agilitytreenit meni melkolailla metsikköön, kun oli takaaleikkauksien treenausta. Rata oli muuten mukava, mutta kun tuo koira ei irtoa. Ei sen vertaa että saisi takaaleikkauksen tehtyä. Jää vaan pyörimään siihen esteelle että minne se mamma menee. Raivostuttavaa. Siihen lisättynä kuuma sää, niin voipi uskoa että ei hyvin mene. Koira kävelee perässä, emäntä yrittää juosta paikallaan että koira olisi edes rinnalla menossa.

Olisi pitänyt silloin joskus kiinnittää enemmän huomiota tuohon ja treenata noita jo alusta pitäen. Onhan sitä vieläkin mahdollista treenata, aloittaa ihan vain yhdellä esteellä, lähettää koiraa toiselle puolelle, sitten lisätä matkaa ja esteitä pikkuhiljaa. En tiedä onko meistä ikinä kisoihin asti, kun me edetään totaalista etanavauhtia.

Toisin on Lumin laita. Onneksi päästiin tuonne pentuagilityyn, on se vain niin mahtava kun alusta pitäen alkaa jo treenaamaan noita ohjauskuvioita ja sitä irtoamista. Pikkuneiti ei paljon jää katselemaan että mihin se äippä jää, vaan menee putkeen, kun lähettää.

Tänään oli siis pentuagilityä. Siellä oli vuorossa putki ja irtoaminen. Oli kolme estettä peräkkäin (ei rimoja), ja siivekkeiden läpi otettiin irtoamista. Hyvin meni, ja hyvin irtosi! Putkia oli kaksi vierekkäin, ja lopuksi otettiin oikein "putkirallit". Lähetin putkeen, ohjasin pimeästä kulmasta toiseen. Ei mitään epäilyjä noiden pimeiden kulmien suhteenkaan. Putkeen mennään ja vauhdilla! Oikein hyvin meni sekä suorat että mutkikkaat putket.

Irtoaminen siivekkeiden läpi meni myös hienosti. Ensin vähän oli ihmettelemistä, että mikäs tämä juttu on, mutta kun tajusi idean, irtosi ja juoksi namialustalle kolmenkin esteen päästä. Ohjaaja oli toisessa päässä, näytti namikuppia, kun itse pidin Lumia paikallaan. Kun ohjaaja huusi ja houkutteli, Lumi oli aluksi niin lumoutunut pitämään katsekontaktia, ettei kuullut eikä nähnyt ohjaajaa ollenkaan. Kyllähän se sitten lopuksi sen huomasi, ja harjoitus sujui oikein hienosti.

Eilen oli tokotreenit. Paikalle tuli nyt niin paljon pentuja, ettei oikein ehditty juuri tokojuttuja ottamaankaan. Kerrattiin vain vähän edellisiä juttuja, ja noita "kotiläksyjä", ja saatiin vinkkejä, miten vahvistaa niitä entisestään. Sitten uutena läksynä tuli "hissi", eli koira maahan, ja siitä hissinä ylös, eli ei saa tulla ryömimistä eikä askeleita, vaan nousta maasta niille jalansijoilleen. Saatiin ohjeiksi, että kun koira on maassa, tuetaan sitä mahan alta ja leuan alta niin, ettei koira pääse ottamaan askeleita, vaan se nousee siitä hissinä ylös.

Meille tuli kutsu myös Unnan kanssa tokokoulutukseen. Viikon päästä alkaa kolmen viikon mittainen kurssi, joka on keskiviikkoisin ja torstaisin. Saapi nähdä että onko sitä meistä mihinkään.

Jos sitä vaikka sais huomenna viimeistään loput kuvat muokattua, jotain parin viikon takaa.