Lumi ontuu. Torstaina oltiin lähdössä mätsäriin, ja juuri ennen ovesta ulos menoa, huomasin sen pitävän vasenta takajalkaa ylhäällä. Lähdettiin kuitenkin, ajattelin sen niukauttaneen sen leikkiessään, ja menevän pian ohi.
Kentällä tilanne ei näyttänyt paremmalta: liikutin Lumia, ja ravissa se ontui välillä ihan kunnolla, jätti kokonaan astumatta jalalle ja ns. hypytti sitä koipea. Peruutin meidän ilmoittautumisen, ja vein Lumin kotiin lopulta.
Illan seurailin. Normaali, hiljainen kävely ei tuottanut oikeastaan ongelmia, välillä huomasi että astuu jotenkin hassusti. Seisoessaan näki, että paino on melkein kokonaan oikealla jalalla, ja vasen on maassa vain hyvin kevyesti. Ravissa näki ontumisen ihan selvästi, askel, askel, hyppy, hyppy... Yritti astua ristiin, hypyttää, ontua, mitä vain, ettei tarvitsisi astua vasemmalla.
Illan myötä jalka vähän ehkä vertyi, eikä näyttänyt välissä niin pahalta. Ennen nukkumaan menoa, Lumi kuitenkin lepäsi itse jo reilun tunnin. Kun kutsuin koiraa nukkumaan, seurasin, miten se levon jälkeen lähtee liikkeelle, näytti taas paljon huonommalta.
Aamulla ontui taas. Kahdentoista aikoihin soitin eläinlääkäriin. Saimme ajan puoli kolmeksi. Kiireinen eläinlääkäri ehti vain vähän tunnustella, ja sanoi että on varattava aika Liiraan kuvattavaksi. Ehdin vielä kolmelta soitaa Liiraan, jossa sanottiin vain, että ensi viikko on kokonaan täynnä, ja meidät otettiin peruutuspaikalle ensimmäisenä. Miten voi olla niin täyttä, ettei ehdi yksiä ainoita kuvia ottaa?!
Saatiin kipulääkettä, ja ollaan yritetty välttää riehumista, ja rauhoitella Lumia. Rassukka oisi niin touhukas koko ajan, ja iloinen.
Katsotaan, saataisiko maanantaina Iisalmeen aikaa. Sinne lähdetään heti, jos saadaan. Harmittaa tosi paljon, ja koko ajan yrittää miettiä, mikä siinä voisi olla. Sitten vaan turhautuu ja etsii jotain pahimpia sairauksia ja vertailee oireita ja on varma että nyt sillä on milloin mikäkin.
Koira antaa venytellä jalkaa, koskea, eikä missään kohdassa tunnu olevan mitään kipukohtaa. Ei voi kun odottaa ja toivoa sen olevan jotain harmitonta...
Voi että, toivottavasti ei ole mitään vakavaa. Tiedän niin ton tunteen, meillä on vähän vastaava tilanne vanhemman koiran kanssa. Ens viikolla mennään kans lääkäriin, katsotaan kuin käy.. Pahinta on kun ei tiedä mikä vaivaa ja pohtii kaikki pahimmat vaihtoehdot aina ekana. Toivotaan, että kyse todellakin on jostain ihan harmittomasta.. Molempien kohdalla.
VastaaPoistaKuulostaa vähän siltä, että kyseessä voisi olla akillesjänteen luksaatio. Se on shelteille aikas tyypillinen, jollain tapaa perinnöllinen vaiva. Onneksi leikkauksella koirat toipuvat hyvin, tiedän monia koiria, jotka kuntoutuksen jälkeen ovat kisanneet menestyksekkäästi agilityssä. Toivottavasti saatte pian eläinlääkäriin ajan ja mitään vakavaa ei löytyisi! Kyseessähän voi olla ihan vain venähdys ja shelttipennut nyt ovat ehkä vähän diivamaisempia ;) Toivotaan parasta!
VastaaPoista